Viisi kysymystä Sofia Björnessonille

Minkälaista työsi on todellisuudessa verrattuna siihen, mitä ihmiset olettavat sen olevan?

Luulisin, että minut nähdään töissä henkilönä, jolta voi kysyä mitä tahansa ja jolta saa aina vastauksen – olivatpa kyseessä sitten autot, niiden sijainti, tekniset ominaisuudet, tulevat tapahtumat tai jokin muu. Tämä on ymmärrettävää, koska tehtävänäni kaikissa projekteissa on ollut aina tietää kaikesta kaikki ja tarjota vastaus jokaiseen kysymykseen. Jos joku Polestarin ulkopuolinen siis kysyisi, mitä teen työkseni, minun olisi vaikeaa vastata lyhyesti. Tämä on mielestäni hyvin yleistä Polestarilla, sillä jokainen hoitaa niin paljon erilaisia asioita! Minut palkattiin kuitenkin virallisesti kaupallisen projektipäällikön tehtävään. Vastaan autoprojektien kaupallisesta puolesta ja varmistan yhdessä teknisen tiimin kanssa, että tuotteemme on houkutteleva hinnan, volyymin ja kaikkien muiden mahdollisten tekijöiden suhteen: miten autoja esimerkiksi mainostetaan hyvällä tavalla ja miten ne lanseerataan. Toukokuussa minut nimitettiin Commercial Cars -osaston päälliköksi. Tiimini ja minä hallinnoimme kaikkia autoja, joita käytetään julkisissa tapahtumissa, näytöissä, kuvauksissa, mainoksissa, lehdistötilaisuuksissa ja muissa toimissa. Jos joku Polestarilla tarvitsee auton lehdistökampanjaa varten tai vaikkapa Pekingin autonäyttelyyn, hän lähettää pyynnön tiimilleni ja me toteutamme sen.

Kerro hieman siitä, minkälaiset trendit muovaavat työskentelykenttääsi tällä hetkellä.

Se on varmastikin sähköistäminen. Sähköautomerkkinä olemme tämän trendin ytimessä. Asiakkaamme odottavat meidän tietävän kaiken sähköistämisestä, sähköistetyistä tuotteista, lataamisesta ja muista näihin liittyvistä aiheista. Meidän on hankittava tämä tietämys ja jaettava sitä mahdollisimman monelle. Mitä useampi puhuu sähköistämisen puolesta, sen parempi! Lisäksi toivon tietysti vilpittömästi, että sähköistäminen ei jää pelkäksi trendiksi. Koska olemme kuitenkin päässeet jo tälle kehityksen tasolle, tämä on mielestäni erittäin epätodennäköistä.

Mikä on suosikkikeksintösi (sähköistämistä lukuun ottamatta)?

Ehdottomasti polkupyörä! Erityisesti nyt, kun lapseni ovat sen ikäisiä, että he voivat pyöräillä yksin kavereilleen ja harrastuksiin eikä minun tarvitse viedä heitä autolla joka paikkaan. Siitä hyötyvät kaikki. Mielestäni pyöräily on ollut aina hyvin miellyttävä ja rentouttava tapa liikkua, sekä tietysti myös ympäristöystävällinen. Olen luvannut itselleni, että alan pyöräillä töihin. Sitä ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut, mutta…tiedäthän. Jonain päivänä.

Millaisia tapahtumia tai muutoksia työskentelykentälläsi on ollut viimeisten 10 vuoden aikana?

Huhhuh. Paljon! Olen ollut töissä Polestarilla neljä vuotta, mutta sitä ennen työskentelin SKF:llä tuotepäällikkönä osastolla, joka valmisti pyöränlaakereita autoihin ja rekkoihin. Olen siis vaihtanut työskentelykenttäni kokonaan lähestymistapaan, joka on aiempaa tilannekohtaisempi ja käytännönläheisempi ja jossa päätöksiä tehdään nopeammin. Olen aina nauttinut joustavasta työnteosta ja ongelmanratkaisusta. En todellakaan ole ihminen, joka suhtautuu intohimoisesti Powerpoint-esityksiin tai Excel-taulukoihin, vaikka minun onkin työskenneltävä myös niiden parissa. Jos puhutaan kuitenkin viimeisten kymmenen vuoden tapahtumista yleisellä tasolla, tuntuu hullulta ajatella, mitä kaikkia muutoksia digitalisaatio on aiheuttanut. Se on sekä siunaus että kirous, koska olemme niin riippuvaisia nopeasti toimivasta Wi-Fistä ja internetistä. Muistaako kukaan enää aikoja, jolloin asiat esiteltiin palavereissa piirtoheittimellä? On aikamoista ajatella, mitä kaikkea tietokoneilla voi nykyään tehdä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen, puhelimista puhumattakaan. Virtuaalisten tapaamisten järjestäminen on nyt helpompaa kuin koskaan, mikä on onni nykytilanteen huomioiden. Viestin työssäni lukemattomien ihmisten kanssa ja käytän suunnilleen jokaista olemassa olevaa alustaa – tekstiviestejä, sähköpostia, puheluita, Skypeä, Teams-kokouksia, WeChat-palvelua, sosiaalista mediaa ja niin edelleen. Olisin aivan hukassa ilman puhelintani. Digitalisaatiolla on siis ehdottomasti ollut suuri vaikutus työskentelykenttääni.

Mikä saa sinut toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen?

Kun COVID-19 alkoi levitä, maailma tietyllä tapaa pysähtyi hetkeksi. Kaikki ihmettelivät, mitä oikein tapahtuu. Pikku hiljaa aloimme pohtia myös muita suuria kysymyksiä, kuten sitä, miten voimme pitää paremmin huolta toisistamme ja elinympäristöstämme. Saimme nähdä omin silmin, millainen vaikutus teollisuudellamme on ympäristöön, kun tehtaat sulkivat ovensa, liikenne väheni ja ilma kirkastui pakokaasujen ja päästöjen vähentyessä. Tajusimme, että meidän ei tarvitse matkustella niin paljoa eikä lentää tuhansia kilometrejä työkokouksiin, sillä voimme hyödyntää digitaalisia alustoja. Jos onnistumme säilyttämään tämän rauhallisuuden ja ajatusmallin myös jatkossa, olen toiveikas sen suhteen, että voimme luoda uusia ja kestävämpiä ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Osa tätä prosessia on luonnollisesti myös saavuttamamme edistys sähköistämisen ja sähköautojen alalla. Tämä on erittäin tärkeä vaihe kestävän kehityksen mukaisen tulevaisuuden kannalta, mutta myös tulevaisuuden, jossa saamme säilyttää liikkumisen vapautemme.