"15 minuutin kaupungin" luominen: Pystyykö Melbourne tuomaan yhteisöt lähemmäs toisiaan?

On vuosi 2050, ja Melbournessa herätään uuteen päivään. Viime vuosikymmeninä kaupunkikuva on kokenut monia parannuksia. Pyörätiet ovat leveitä ja hyvin yhteydessä toisiinsa, puistot ovat vehreitä ja lähellä, ja paikallisten toimijoiden tukeminen on helpompaa kuin koskaan. Kun kaikki olennainen on saavutettavissa kävellen tai pyörällä, kaupunkielämä on osallistavaa ja tehokasta. Tämä on ainakin Melbournen suunnitelma.

Muutama vuosi sitten Victorian osavaltion hallitus teki aloitteen, jota he kutsuivat nimellä Plan Melbourne 2017-2050. Se on hallituksen visio siitä, miten kaupunki kehittyy seuraavien 35 vuoden aikana säilyttääkseen ja laajentaakseen perintöään kestävänä ja kukoistavana globaalina kaupunkina.

Kehittämisstrategia perustuu suosittuun kaupunkisuunnittelukonseptiin, joka tunnetaan nimellä "15 minuutin kaupunki”. Sen on tehnyt tunnetuksi pariisilainen professori Carlos Moreno, ja se on saanut vaikutteita varhaisesta suunnitteluteoriasta, joka käsitteli "20 minuutin kaupunginosia".

Vaikka sanamuodoissa ja minuuttien määrässä on eroja, molemmissa konsepteissa ihmiset ja heidän tarpeensa ovat keskeisellä sijalla. Tämän periaatteen mukaisesti Melbournen kaupunginosat ovat vuoteen 2050 mennessä osallistavia, elinvoimaisia ja kestäviä.

Canvas of images around Melbourne.
Mikä on 15 minuutin kaupunki?

15 minuutin kaupungeissa ihmiset ovat kaupunkien muutoksen keskiössä. Ajatuksena on, että kaikilla kaupunkilaisilla pitäisi olla mahdollisuus saada asumiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin tarvittavat palvelut 15 minuutin kävely- tai pyörämatkan päässä kotoa. Tähän kuuluvat työ, kaupat, koulutus, terveydenhuolto ja viihde.

Sorbonnen yliopistosta lähtöisin oleva 15 minuutin kaupungin konsepti on viime vuosina saanut maailmanlaajuista jalansijaa. Tämän käsitteen ydin ei kuitenkaan lopulta ole uusi. Ajatus 15 minuutin kaupungista on 1920-luvulta peräisin olevan kukoistavan ja omavaraisen kaupunginosan konseptin uusi versio.

Viime vuosisadan alussa kaupunkisuunnittelija Clarence Perry esitteli amerikkalaiseen yhteiskuntaan 20 minuutin asuinalueen käsitteen, joka asetti ihmiset kaupunkikehityksen keskiöön. Asuinalueiden oli määrä perustua asukkaiden tarpeisiin, ja keskeisten palveluiden piti olla saavutettavissa kävellen.

Käveltävyys oli keskeinen periaate Perrylle, jonka konsepti oli osittain reaktio autojen yleistymiseen ja tapaan, jolla niistä oli tullut teollistuvien kaupunkien kehitystä määräävä tekijä.

15 minuutin kaupunkien lisäksi Perryn konsepti loi pohjan muille kaupunkisuunnittelukonsepteille, kuten "uudelle urbanismille", ja se on innoittanut suunnittelijoita kaikkialla maailmassa kehittämään kaupunkeja, joissa ihmiset ovat "keskiössä". Melbourne on yksi erimerkki näistä kaupungeista.

Suuri kaupunki, suuri väkiluku ja suuret suunnitelmat

Melbourne on Australian nopeimmin kasvava kaupunki, jonka väkiluvun odotetaan kasvavan 2,9 miljoonalla vuoteen 2051 mennessä (tällä hetkellä Melbournen väkiluku on hieman alle 4,9 miljoonaa).

Melbournen suunnitelma otettiin käyttöön tämän kasvukehityksen hallitsemiseksi turvaamalla yhteisön infrastruktuuri, asuminen, julkisen liikenteen tarjonta ja, mikä tärkeintä, kasvavan kaupungin tarpeiden täyttäminen. Tämän lisäksi kaupunkisuunnittelijoiden on otettava huomioon muuttuvat olosuhteet, joita rannikkokaupungit joutuvat kohtaamaan ilmastonmuutoksen aikakaudella.

Odotettavissa oleva väestönkasvu yhdistettynä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muuttuviin olosuhteisiin edellyttävät Melbournessa uutta suunnitteluperiaatetta. Tämä periaate on 20 minuutin asuinalue.

A photograph of a barista making coffee, seen through a window.
Photograph from inside a bakery. Pasteries on display.
Melbourne kävellen, ei autolla

Marcus Dessewffy on projektipäällikkö tiimissä, joka pyrkii toteuttamaan 20 minuutin asuinalueen konseptin koko Melbournessa. Marcukselle ja hänen tiimilleen jalkaisin kulkeminen on olennaisen tärkeää kestävien ja viihtyisien asuinalueiden luomisessa.

"Meille 20 minuutin asuinalueiden ytimessä on kävelymahdollisuus, eli se, että ihmiset pystyvät täyttämään suurimman osan päivittäisistä tarpeistaan kävelymatkan päässä kotoa. Tähän sisältyy pääsy supermarketteihin, ruokakauppoihin, kahviloihin, puistoihin, kirjastoihin ja kouluihin", hän selittää.

Jotkut saattavat ihmetellä, miksi 20 minuuttia? No, tutkimusten mukaan tämä on keskimääräinen matka, jonka ihmiset ovat valmiita kävelemään täyttääkseen päivittäiset tarpeensa. 20 minuutin raja ottaa huomioon edestakaisen matkan kotoa johonkin palvelukohteeseen ja takaisin. Metrisissä yksiköissä matka vastaa 800 metrin kävelymatkaa kumpaankin suuntaan.

Kävelyetäisyydellä sijaitsevat palvelut ovat hyvä perusta sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja yhteisöllisyydelle, ja lisäksi ne eivät aiheuta päästöjä. Koska teoria kehitettiin vaihtoehtona autokeskeiselle yhteiskunnalle, autoriippuvuuden väheneminen mainitaan usein yhtenä tämän kaupunkisuunnittelukonseptin tärkeimmistä eduista.

Marcusin mukaan uudet teknologiat, kuten sähköiset ja autonomiset ajoneuvot, ovat lupaavia päästöjen vähentämisessä, mutta ne voivat tahattomasti ylläpitää kestävyyden kannalta haitallisia kaupunkien hajautumisen malleja ja jatkuvasti kasvavia infrastruktuurivaatimuksia. Hän painottaakin, että "emme voi luottaa siihen, että kehittyvä teknologia ratkaisee kaikki kasvuun ja kestävyyteen liittyvät ongelmamme, vaan tarvitsemme pikemminkin maankäytön mallin ja kaupunkiympäristön, jossa kävely on etusijalla".

A street view photograph from Melbourne.
Haaste

Projektissa on omat haasteensa. Maantieteellisesti Melbourne on valtava kaupunki, jossa asuu paljon ihmisiä ja jonka pinta-ala on lähes 10 000 km2. Tällä hetkellä kävelymahdollisuudet vaihtelevat suuresti kaupungin eri osien välillä maankäytöstä (asuin-, liike- ja teollisuusalueet jne.) ja katuyhteyksistä riippuen.

Kaupungin sisäosat tarjoavat suurelta osin 20 minuutin asuinalueen, jossa asunnot sijaitsevat tiheämmin kävelyetäisyydellä tärkeimmistä palveluista, kun taas Melbournen keski- ja ulkoalueet ovat yleensä harvaan asuttuja ja enemmän riippuvaisia autoista.

Lisäksi Melbourne on kehittynyt kaupunki, jossa infrastruktuuri, tiet ja teollisuusalueet ovat jo valmiina. Vakiintuneiden alueiden muuttaminen on haasteellista, Marcus selittää, mutta tiimi pyrkii tukemaan paikallisia yhteisöjä, jotka eivät ole saaneet paljon investointeja parantaakseen yhteyksiään ympäröiviin asuinalueisiin.

Haasteista huolimatta Marcus suhtautuu hankkeeseen toiveikkaasti. Vuoteen 2050 mennessä hän näkee Melbournen "todellisena monikeskuksisena kaupunkina, joka on täynnä omaleimaisia ja elinvoimaisia asuinalueita, joissa voi asua ja työskennellä lähellä asuinaluettaan, mutta jossa on myös helppo liikkua ympäri kaupunkia".

Lähestyvä vuosi 2050

Vuoteen 2050 on ehkä vielä matkaa, mutta laajamittainen kehitys vie aikaa. Siksi on tärkeää, että kaupungit aloittavat alueiden muokkaamisen tulevaisuutta varten mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Tuoreen Yhdistyneiden kansakuntien raportin mukaan kaksi kolmesta ihmisestä asuu todennäköisesti kaupungeissa tai kaupunkikeskuksissa vuoteen 2050 mennessä, mikä korostaa entisestään kestävän kaupunkisuunnittelun tarvetta.

Kestävän kehityksen linjauksista keskustellaan ja niistä päätetään yleensä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla, mutta tutkimusten mukaan alueelliset toimijat ovat keskeisessä asemassa kaupunkien kestävän kehityksen edistämisessä.

Antonio Bento, Etelä-Kalifornian yliopiston (USC) politiikan ja taloustieteen professori, selittää USC:n verkkosivuilla, että "jos kaupungeista tulee ilmastopolitiikan yksikkö, saamme aikaan kattavan ilmastolainsäädännön jopa ilman kansallista johtajuutta".

Kestävämmän tulevaisuuden luominen ei selvästikään ole yksittäisen toimijan tehtävä, vaan kaikkien on osallistuttava siihen. Se ulottuu vihreiden yritysten ja luonnonläheisten toimintatapojen edistämisestä alojen välisen yhteistyön omaksumiseen ja innovaatioiden vaalimiseen. Tämä on suunnitelma parempaa tulevaisuutta varten.

01/04

Tähän liittyviä aiheita

Tanja Sotka approaching her Polestar 2.

Beyond the Road: Tanja Sotka

Tervetuloa kolmanteen jaksoon Beyond the Road -sarjassa, jossa esittelemme Polestar-omistajien tarinoita eri puolilta maailmaa. Tässä jaksossa tapasimme kiinteistönvälittäjä Tanja Sotkan Lapin syrjäisissä ja seesteisissä maisemissa, joista hän löytää rauhan ja mielekkyyden.